18.3.2013

These wounds won't seem to heal This pain is just too real

Varoitus: Jos ei avautumispostaukset kiinnosta, niin hyppää suosiolla yli äläkä tule ulisemaan tähän. Kiitos. 

Ensinnäkin, jos satutte muistamaan tämän postauksen syksyltä, niin kivat teille. Ja uusille lukijoille nyt tuo linkki tuossa, jotta ymmärtäisitte mitä tässä seuraavaksi kerron . 
Lainaten omaa kirjoitustani: "Haluan, että todellakin joku tulee ja katsoo silmiin, huomaa mun pahan olon ja yrittää auttaa. Mun omat voimat alkaa olla aika lopussa, mut mä oon yrittäny taistella pimeyttä vastaan. En vaan enää tiedä kuin kauan pystyn siihen yksin. Missä on mun pelastaja, kun sitä eniten tarvitsen ?"

Voin rehellisesti sanoa, että syksyllä mä olin oikeesti pohjalla. Ikinä mun olo ei oo ollu niin huono mitä se sillon oli. Itsensä satuttamisen ajatukset ja täältä pois pääseminen hallitsivat mua. Mä oli niiin väsynyt kaikkeen, mun syyttelyyn ja kaikkeen muuhunkin. Ja kyllä, tiiän että monet tutut lukevat tän ja kyllä, tiiän että paljastan tosiaankin nyt kaiken. Mutta arvatkaa mitä, ei mua kiinnosta. Mulle on aivan sama mitä mun tutut aattelee musta tän jälkeen. Olin pohjalla, mutta oon päässyt sieltä pois vihdoin ja viimein. 

Syksyllä mä sain sitä tukee ja apua mitä tarvihin. Mä pääsin puhumaan ankkurille ja sain diagnoosin sille mun ololle. Tosin, en tiiä voiko sitä diagnoosiks sanoo, nimittäin ankkurin ja nuorisopsykiatrin tulos on "määrittelemätön masennus". Eli toisinsanoen kiitos tyhjästä. No mutta kuitenkin, nykyään elämä hymyilee ja oon saanu terveen paperit jo sieltäkin. Enää ei tarvitse siellä käydä. Loppuvaiheessa alkoi tuntumaan pahalle mennä sinne, sillä jauhettiin niistä samoista asioista koko ajan. Onneks kaikki on ohi nyt. En tiedä kuinka paljon arvosta sitä, mutta kuitenkin niin paljon että oon päässyt taas omille jaloilleni. 
Tän puolen vuoden aikana mä opin itsestäni niin paljon. En oo ikinä halunnu epäonnistua, joten ankkurille joutuminen oli mun pahin painajainen, se merkitsi sitä että mä oon hävinny kaiken. En halunnut myöntää, että mä tartten apua että mä pääsen taas jaloilleni. Mun kaverit huolestu musta tosi paljon enkä sillon ymmärtänyt et miks. Nykyäään ymmärrän ja oon niiin pahoillani että oon aiheuttanut sellaista huolta. En oo mikäään draamaqueen, joten se oli varmasti monelle melko shokki. Tosin, ei kovin monikaan loppujen lopuks tiedä tästä, sillä yhtä lailla mä esitin koulussa niinkuin ennenkin. Arvostan kaikkee sitä, mitä mun kaverit on tehny mun puolesta. Myös sitä, jolle kerroin kaiken ja joka sit päätti leikkiä mun tunteilla. Jokainen kokemus kasvattaa ihmistä. Oon myös oppinut sen, ketkä on todellisia ystäviä ja ketkä vain ovat mehukkaiden juorujen perässä. 

Oon kunnossa, mutta en kuitenkaan ole. Vieläkin tulee sellaisia päiviä, kun miettii että hittooko mä täällä teen.  Oon päässyt pahimmasta yli, mutta en kuitenkaan kaikesta. En enää haudo itsetuhoisia ajatuksia, ainoastaan välillä. Mä tuun olemaan kunnossa, mutta en tiedä milloin. Se satuttaa mua niin paljon, jos joku kommentoi jotain mun painosta. Oon ite tyytyväinen ja sen pitäis riittää, mutta en voi mitään, että jonkun anonyymin  sanat satuttaa niin paljon. Toivon vaan sen, että oon pian päässyt pois kaikesta tästä, ja pystyn taas elämään mun elämää niinkuin tän ikäisen tulisi sitä elää. 

Vielä kerran, kiitos teille kaikille jotka autoitte mua nousemaan siitä paskasta pois missä mä olin. Ilman teitä en olis nyt tässä enää. Ja voi kyllä, odotan taas anonyymien avautumista aiheesta josta ette tiedä paskaakaan. Jos jollakulla on jotain fiksua sanottavaa niin saa ilmaista itseään. "Hyi ku oot tikku"- kommentit joutaakin tästä eteenpäin sitten suoraan roskakoriin. 

xoxo, Annu

ps. kuvat täältä

11.3.2013

Old photos part 4

Kuvia vuodelta 2011. Meinasin alussa, että teen myös vuodesta 2012, mutta tämä jääköön viimeiseksi koska vuoden 2012 kuvat on näkynyt blogissa ihan vasta.
sekalaista 020
random 025
blogauskuvia 044
annumira 4.3.11 004
annumira 4.3.11 069
annuasd 005
annuasd 053

miralla 26.3.2011 015
miralla 26.3.2011 055
median työ 058
mökillä 069
koulu 005
annu ja eläimet 079

Love, Annu 

9.3.2013

Naistenpäivää (melkein) ilman miehiä

Eilen lähdettiin juhlistamaan hiihtoloman loppumista. Vakkaripaikassa oltiin, mutta ei ihan sillä vakkariporukalla. Porukkaa tuli ja meni, mutta pääasia että hauskaa oli. Sauna lämmitettiin ja istuttiin siellä sitten vaatteet päällä ja juoruttiin kaikesta. Tajusin, että mä omistan maailman parhaimmat ystävät. Ne takoo mulle järkee päähän, kannustaa ja moralisoivat mun valintoja. Ilman näitä ihmisiä mä en tiedä mitä mä oisin tehny tiettyjen asioiden suhteen. "Mut tiedä se, et tääl on joku joka rakastaa" vois kuvata tosi hyvin sitä, mitä perjantain henkevät keskustelut piti sisällään. Tosin ton rakastaa-verbin vois korvata "välittää"-sanalla. Oon niin kiitollinen näistä ihmisistä. Ootte parhaita, pus♥
annu1
hiihtoloman juhlinta 029
asuna toimineet toppi/hame/bandeua kaikki Gina Tricot vyö on Seppälästä
annujaska
annujaska1
annusalla
annutsalla
Tästä kavereiden ihkuttamisesta voiskin sitten siirtyä kouluun. Tosiaan, loma lähenee loppuaan ja maanantaina pitäisi taas jaksaa raahautua koulun penkille. Semihelppo jakso on tulossa, tosin uskonnon itsenäiset alko vähän itkettää.. No, kirjoitusten jälkeen alan tekemään niitä tehtäviä niiin saan tehtyä ajoissa pois että sekin kurssi olisi suoritettuna tälle syksyä. Palaillaan taas joskus ja rentouttavaa viikonloppua lukijoille. 

Love, Annu

8.3.2013

Old photos part 3

Ja nyt ois kolmas osa vuorossa elikkäs kuvia vuodelta 2010.

annu
P2130130
xd angstinen teini ja roskis?
P1130046
P4010131
P4020323
P5150001
P6150102
P6100044
P5150067
P4170013
P4300046
001
joulu 006
annu 022

Love, Annu

5.3.2013

The things that have been most valuable to me I did not learn in school - Will Smith

Suunnitelmat on tehty rikottaviksi eikö nii? Mä suunnittelin, että kun loma alkaa niin mä otan kameran ja lähden kuvailemaan tuonne ulos. Ja kuinkas kävikään? En oo saanut mitään aikaiseksi. Tosin ihan hyvä syy on ollut. Tossa potkupuvussa oon hengannu la-ma välisen ajan, tosin tänään (eilen) sain aikaiseksi laittaa farkut kun lähdin kaverin kyytiin istumaan vähäksi aikaa. Oon lukenut kirjotuksiin, terveystiedon eka kurssi on luettu ja samoin yks monistenippu missä oli 20 sivua käsitteitä... Englannista oon lukenut nyt vitoskurssiin asti ja grammarista luin verbiosion kokonaan (eli noin 100 sivua). Vielä ois urakkaa edessä, mutta nyt voi vähä hölläillä. Pää meinas hajota kun istu vaan neljän seinän sisällä. Huomenna eli tiistaina, eli tänään, käyn kaverin luona ja yks toinen kaveri tulee ehkä käymään meillä. Yeij, saan minäkin jotain muuta tekemistä kuin kirjojen pänttääminen. Tosin joo, oon lukenu aamukymmenestä aina jonnekkin kahteen/kolmeen asti ja sen jälkeen alkanut katsomaan kaksnelosta. Bauer on saanut ajatukset todellakin irti koulujutuista ;----) Eipä mulla varmaan muuta nyt tähän hätään ole. Yritän tosissani lähteä tässä joku päivä ulos kuvailemaan, jottai saisi tänne bloginkin puolelle jotain järkevämpää. En lupaa mitään, mutta I try. 


Love, Annu

ps. Haluan laskettelemaan, mutta en enää kerkee missään välissä menemään. Olen katkera.
pps. Hyvää yötä kaikille lukijoille♥

4.3.2013

Old photos part 2

Kuvia vuodelta 2009, enjoy.

HPIM3401
HPIM3594
HPIM3766
HPIM3862
HPIM3924
HPIM4013
HPIM4030
oon kai sit ollu kattomassa Fintelligenssiäki. Miks en muista :--D
HPIM4151
vappua
HPIM4292
HPIM4924
HPIM5017
HPIM5222
HPIM5425
PA030064
PA030048
*bangbang*
PA010017
P9290053
peikko
uus kamera 073
uus kamera 050
HPIM5594
HPIM5564
annu-1
annu (3)
IHKUA

Love, Annu