24.8.2013

It is not in the stars to hold our destiny but in ourselves - William Shakespeare

Tulevaisuus. Se on asia, joka ainakin minua pelottaa. Kohtaloaan/tulevaisuuttaan kun ei voi ennalta määrittää, mistä sen tietää vaikka tähän aikaan ensi vuonna olen äiti, makaan sairaalassa tai haudassa. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mutta ajattelin, että voisin vähän paljastaa tulevaisuudensuunnitelmista ja -haaveistani.

KOULUTUS
Haluan valmistua lukiosta edes kohtuullisilla papereilla. En ole niin vaativa, että ällän paperit pitäisi kirjoittaa, mutta en todellakaan hyväksy yhtään beetä todistukseeni. Tosin olen melko varma, että matikasta ja ruotsista saattaa beet tai aat napsahtaa. Lukion jälkeen haaveilen pääsystä ammattikorkeaan, yliopisto ei ole minua varten, sillä en jaksaisi panostaa lukemiseen niin paljoa. Ammattikorkeassa pääsisi välillä konkreettisesti tekemään jotain. Olen tutkinut restonomin koulutusohjelmaa ja tällä hetkellä se tuntuu vahvimmalle, sitä voisin opiskella. Restonomiksi voi opiskella melkein ympäri Suomea, itse ajattelin hakea Jyväskylää, Kuopioon, Helsinkiin ja Kajaaniin. Uskon kyllä, että pääsen edes johonkin näistä kaupungeista opiskelemaan alaa, mutta koskaan ei voi varmaksi sanoa. Pääsykokeisiin kun tsemppaa niin eiköhän se siitä suju. Toivottavasti.


PERHE
Kukapa ei haaveilisi omasta perheestä. Tosin on niitäkin, jotka eivät halua perhettä perustaa ja se on ihan okei, se on heidän päätöksensä. Itse kuitenkin tahtoisin joskus opiskelujen jälkeen tai loppuvaiheilla saada sen oman pienen nyytin, josta pitää huolta. Sitä ennen kuitenkin tahdon vakaan parisuhteen. Yksin minusta ei olisi lasta hoitamaan. En kuitenkaan ole niin kiireissäni asian suhteen, että perheen tulisi olla kasassa viiden vuoden päästä. Sen aika on sitten kun sen aika on. Jos sitä itsekin pian voisi alkaa yrittää ihan kunnolla sitä sitoutumista, kun se on ollut nyt tähän asti "pienenä" ongelmana. Omakotitalo, järvenrantatontti ja aidattu piha. Sekin olis jees. Perheautoo en aio koskaan hankkia, en oo ikinä tykännyt niistä, ne on jotenkin niin epäkäytännöllisiä mun mielestä. Pari eläintäkin olisi kiva lisätä tähän yhtälöön, esimerkiksi kissa ja koira.

Tämä ei ole enää "todellista" haavetta, vaan sellaista, mitä varmasti jokainen teinityttö on joskus haaveillut. Joskus mietin, että olisi huippua seurustella ammattijääkiekkoilijan kanssa, sillä hän ei olisi "koskaan kotona". Se oli sitä aikaa kun en oikeasti pystynyt sitoutumaan ja mitä harvemmin toista olisi nähnyt, sitä parempi. Harmi vaan, että ei mennyt niinkuin haluan... No ei vaiskaan, ihan kiva suunnitelmahan tämäkin oli.


VAPAA-AIKA
Jääkiekkoo ois tietenkin kiva vielä jatkaa niin kauan kuin vain polvi kestää, sen verran mukavaa ajanvietettä se on. Jos en enää "kilpasarjaan" pääse missään muualla paikkakunnalla, niin höntsääminenkin on sitten ihan varteenotettava vaihtoehto. Kuntosalillakin olisi kiva käydä edes kerran viikkoon, jotta edes jonkinlaisen peruskunnon saisi säilytettyä ja auttaisihan se sitten siinäkin vaiheessa kun raskauskilot pitäisi saada pois. (Ei, en ole raskaana enkä aio olla moneen vuoteen. Tarkennukseksi kaikille jotka eivät sitä vielä ole ymmärtäneet..) Eniten mua pelottaa se, että miten yhteydenpito säilyy nykyisiin kavereihin. Kaikki lähtevät eripuolille Suomea ja enää ei voikaan nähä joka päivä jos haluaa. Mutta tosiystävyys kestää myös välimatkat, joten eiköhän sitä aikaa saa aina järjestettyä jos oikeasti haluaa :--)


Tässä tällaista pientä pohdintaa mun tulevaisuudesta. Enempää en jaksanut alkaa miettimään, koska niinhän se on, että tilanteet muuttuu ja tärkeysjärjestyksen joutuu pistämään uusiksi. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin, pieni (taino melko suuri) takaisku sattui pari päivää sitten, kun ei mennytkään enää niin hyvin yhden tärkeän ihmisen kanssa. Sovussa asia hoidettiin, ja nyt molemmat jatkaa omaa elämäänsä. Mutta se taas juuri todistaa sen, että yhdessä sekunnissa kaikki voi muuttua. Vihaisuus muuttuu itkuisuudeksi, itkuisuus muuttuu pikkuhiljaa hymyksi. Kyllä se aurinko nostaa päätänsä meille kaikille jossain vaiheessa, sen olen oppinut.


The purpose of our lives is to be happy.
-Dalai Lama

xoxo, Annu

ps. Kuvat we♥it

Jää tai mee, mut päätös jo tee


Alan rehellisesti sanottuna jo kyllästymään näiden postausten tekoon, kun joka ikisessä tulee esille se, kuinka kiireinen olen kirjoitusten takia. Mutta niinhän se on, aika on todella tiukilla nyt.. Eilen tosin kävin illalla tuulettumassa kun tuttujen bändiporukka esiintyi Puistonkulmalla ja samalla juhlivat kahden bändiläisen synttäreitä. Oli ihan jees meininki, tosin yöllä käveleminen ei ollut enää niin jees. Pimeetä♥ Onneks yks kaveri asuu samalla suunnalla ja sit käveltiin yhtä matkaa niin vähä helpotti :---D

Eilen oli mulla myös se Kuopioajo ja kai se meni ihan ok, tuli tiettyjä juttuja mihin pitää kiinnittää huomiota mutta kokonaisuus oli kai enemmän plussan puolella! Meillä oli sellainene 40min ruokatauko keskustassa, pyörähdettiin sitten Glitterissä muitten tyttöjen kanssa, mukaan lähti tuollainen söpö pääkallo-sormus eurolla! Rakastuin. Mun IG seurailijat jo tietääkin, mutta siis maalasin mun kiekot pinkiks. Spraymaalilla vetäsin yhden kerroksen, ilman pohjalakkoja tai mitään, joten voin vain kuvitella mille kiekot näyttää sen jälkeen kun niitä pari kertaa käyn tuossa pihalla vetelemässä. Oli pakko keksiä joku hätäratkaisu kun ne kiekot tuppas häviämään tuonne hemmetin metsään... 7 kiekkoa oli alussa, enää 6. Ja määrä vain vähenisi jos en jotain olisi keksinyt.

1
6 kirjaa luettu, 6 kirjaa jäljellä... Tästä tää etenee pikkuhiljaa!
2
Tän jakson kurssit, matikka 8, ruotsin kertauskurssi, ranskan alkeet sekä Suomen historia.
3
Se lähenee..
4
5
6
Sanokaa mitä sanotte, mutta mun yks unelmista tulee taas toteutumaan. Oon fanittanut Anttia siitä lähtien kun sen Idolsissa näin. Oon aiemmin nähnyt tasan kerran Antin livenä, mutta se oli vuonna 2005 joten siitä on aikaa. Ihana nähdä hänet nyt sitten uusiksi, varsinkin kun musiikki on muuttunut sieltä 2004 luvulta.
7
Maalasin tosiaan puhelimen suojakuorenki sillä spraymaalilla, älkää kysykö mistä nuo kuprut tulivat..
8
9
Kollarit Seppälä/Toppi H&M/Kengät H&M/Huppari Seppälä

xoxo, Annu

ps. Illalla saattaa tulla vähän pohdintaa tulevaisuudensuunnitelmista/-haaveista, stay tuned!

19.8.2013

Puhelinkuvia

Koska kollaaseja on niin helppo tehdä, niin saatte nyt sitten puhelinkuvia-kollaaseja. En ole kertaakaan vielä tuolla uudella puhelimella otettuja kuvia tänne tuonut, niin nämä kuvat nyt sitten ovat sieltä toukokuulta asti. Tuskin nuo kuvat kauheasti kaipaa selittelyä, omaa pärstää löytyy ihan urakalla ja niin. Synttäreihinkin on enää 15 päivää jäljellä, joten tarkoittaa myös sitä että se paljon peloteltu inssikin lähestyy. No, kaikki sen on aina läpi päässyt, jos ei ensimmäisellä niin sitten toisella, joten ingen panik ja niin edelleen. Osaan sanoo jotain ranskaks, Je m'appelle Annu, j'ai 17 ans. Onhan se hyvä edes jotain osata, mutta kyllä tämä tästä vielä joskus paremmin sujuu. Perjantaina Kuopio-ajo tiedossa! Jännittää, kun ei tuo auton käyttö ole vielä niin varmaa kuin mitä se voisi olla. Hakuna matata, ei huolen häivää, päivä on huoleton, filosofiaa, näin on se vaaan, HAKUNA MATATA.

kollaasi1
kollaasi2
kollaasi3
kollaasi4
Kesän yksi kohokohdista, Cheek @Iisalmi
kollaasi5
Yhden toisen haaveen toteutuminen, DINGO♥ @Kiuruvesi 
kollaasi6

xoxo, Annu

16.8.2013

Kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää

Pienten kuvakollaasien muodossa parin kuukauden tapahtumat. Tällä hetkellä mulla on tosi hektinen aikataulu, kirjoitukse lähestyvät, inssi lähestyy, synttärit lähestyvät, kaikki lähestyy. Mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Yksi stressin aihe on vähemmän, sillä eilen teoriakoe mennä napsahti läpi! Voi että miten sen jälkeen olin vaan yhtä hymyä :---) Mitään merkittävää tässä ei kai ole sattunut, koulupäivät on semihelppoi kun loppuu joka päivä viimeistään 11:30 ja vain neljä kurssia. Ranskan kurssinkin aloitin ja katsoo nyt tuleeko tästä yhtään mitään.

kollaasi1
[1] & [2]Töissä Iskelmäviikolla
[3]Katsomassa Neljänsuoraa töiden jälkeen
kollaasi2
[1]Lohjalle lähdön asua vyö Seppälä/paita GinaTricot/hame kaapinpohjalta 
[2]Iskelmäviikon talkoolaisen ranneketta
[3]Heinäkuun yksi perjantai iltaa viettämässä hyvässä seurassa
kollaasi3
[1]Kauppojen ja paikkojen kiertelyä Mikkelissä
[2]Kotiin tulossa :--( 
[3]Naamakuvaa
kollaasi4
[1]Mikkelin Cumulushotellin ikkunasta auringonlaskiessa
[2]Mikkelin kaupungintalo
[3]Kotiinpäin matka vie

xoxo, Annu

11.8.2013

The scariest thing about distance is you don't know wheter they'll miss you or forget about you - Notebook

Age and distance.
They're just numbers. 

(Vaikka sanon, että ikä on vain numeroita, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että 16-vuotiaan ja 25-vuotiaan suhde ei ole kovin terve. Itse lähestyn täysi-ikäisyyttä, mutta en suostuisi seurustelemaan yli 20-vuotiaan kanssa ainakaan vielä. Parin vuoden heitto iässä on minulle vielä ihan ok. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Liian suuri ikäero ei mielestäni kuulu nuoruuteen, sillä kun toinen on vielä opiskelemassa yläasteella, toinen pääsee armeijasta ja tahtoo yhteisen kodin ja suunnitella tulevaisuutta. Jotkut kykenevät tähän, mutta itse en. Olen vähän villi sielu, joka ei tahdo suunnitella tulevaisuutta vaan tahdon mennä virran mukana. "Go with the flow".)


Voin rehellisesti sanoa, että vielä muutama vuosi sitten olin hyvin skeptinen sen suhteen, että voiko netistä löytää kavereita. Omassa pikku päässäni mietin, että ei sieltä ainakaan kestävää ystävyyttä voi löytää. Parin viikon ajaksi varmaan kyllä, mutta ei sellaista, jonka kanssa oikeasti pystyy jakamaan asioita. Olin väärässä. Olin niin väärässä kuin vain ihminen voi olla. Löysin netistä sellaisen ihmisen, josta on tullut näiden vuosien aikana mulle tosi tärkee ja jolle voin aina puhua jos kaikki on perseestä eikä kukaan ymmärrä mua. 
Se oli 2010 vuoden loppupuolta, kun löysin tän ihmisen Irc-Galleriasta (oi kyllä vain!!) ja siellä sitten muutamat sanat vaihdettiin. Ajattelin, että tämäkin on vain tälläinen, että jutellaan pari kertaa ja siihen se jää. No, ei se siihen jäänyt. Juteltiin aina vaan enemmän ja enemmän, kohta vaihdettiin puhelinnumerot, tekstattiin ja pian myös soiteltiin. Ensimmäinen puhelu oli niin hirveän kamalan ihanan jännittävä! Sen jälkeen puhuttiinkin melko useasti ja pikkuhiljaa alkoi tulla mieleen, että olis kiva nähdä joskus. Siinä oli vain se ongelmana, että Kiuruvesi-Helsinki matkaa ei lähdetä ihan noin vaan matkustamaan ja molemmat on alaikäisiä. Kummankaan porukat ei oikein innostuneet ajatuksesta, joten se jäi. 
Vuoden 2011 syksyllä meidän välit meni totaalisesti (anteeks kielenkäyttö) vituiks. Olin niin muitten vietävissä ja muutenkin itsekin ihan sekaisin, eikä sitä sitten saatu selvitettyä. Muutaman kuukauden ajan ihan hiljaista, kumpikaan ei yrittänyt sopia. Sitten mulle riitti. En halunnut menettää tätä ihmistä kokonaan mun elämästä. Muutaman mutkan kautta sain hänet kiinni ja puhumaan kanssani asiat halki. Sovittiin asiat, mutta ei me siltikään heti ruettu pitämään yhteyttä samalla lailla kuin aiemmin. Silloin tällöin tuli jonkun viikon ajan otettua koko ajan yhteyttä, sitten se hiljeni. Satunnaista yhteydenottoa kesti oikeastaan tämän vuoden alkuun asti. Sitten taas olemme olleet yhteyksissä joka päivää. Ja on ihana tietää, että on joku, joka välittää ja jota kiinnostaa mun asiat. 

En halua tän kyseisen henkilön nimee tänne blogin puolelle tuoda, mutta jos vaikka S kirjaimella mennään niin helpompi selittää. S on vuonna -96 syntynyt poika. Asuu Helsingissä. 482km välimatkaa. Ei olla nähty vielä kertaakaan, mutta nyt on kovasti suunniteltu, että kun täytän 18 niin sitten kirjoitusten jälkeen ottasin suunnaksi Helsingin ja nähtäis. Olen kyllä tietoinen siitä, että mitä jos hän ei olekaan se joka on sanonut olevansa. Mutta mä luotan siihen että on. Eikä me olla missään syrjäisellä pimeällä kujalla näkemässäkään. Ollaan suunniteltu tätä näkemistä aika paljon mun ehdoilla, olen sanonut joskus siitä, että kun jännittää nähdä ja kun nettitutut on aina nettituttuja. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Mutta toisaalta haluan ottaa riskin ja käydä katsomassa mitä mä Helsingistä löydän. Joko löydän sellaisen ihmisen, johon olen tutustunut tai sitten jotain ihan muuta. Mutta hukkareissu se ei tule olemaan. Saan kokemusta, joko siitä, että dreams can come true tai että don't believe everything. Mä tiedän, että tämä tulee menemään hyvin. Olen varma siitä. 
S on aivan ihana ihminen. Kuuntelee kun mulla on jotain, pitää mut järjissään, potkii perseelle kun sitä tarvitsen ja piristää aina kun on mieli maassa. Meidän puhelut saattaa kestää helpostikin yli tunnin, kun jutellaan vaan ihan random asioista. S tietää niin paljon mun asioista. Niistäkin, mistä vaan läheisimmät tietää, joten varmasti jo arvaatte että S on mulle todella tärkeä. Päivien laskemisessa mennyt koko kevät ja kesä. Enää jäljellä 41 päivää, kun laskennan aloituksessa oli vielä 131 päivää. Niin ne päivät kuluu, nyt vain tuntuu että aika oikein hidastuu kun on jotain mitä odottaa. Tältä henkilöltä on lupa, että saan käyttää hänen kuvaansa tässä postauksessa, joten näätte tekin vähän millainen ihminen on saanut mun kovan kuoren murtumaan. Oot tärkee ja pian nähäään !♥


xoxo, Annu

ps. Se, miks mä halusin tehdä tän, on se, että kun mun parhaasta kaveristakin on jo täällä postaus, niin mun mielestä on ihan oikeutettua, että myös toinen ihminen, joka vaikuttaa muhun paljon, saa oman arvostuksensa täälläkin. 

7.8.2013

Toivepostaus: Harrastukset

En oo ikinä ollut niitä lapsia, jotka on pennusta lähtien "pakotettu" tai "ohjattu" johonkin tiettyyn harrastukseen. Aina oon saanut aloittaa ja lopettaa oman mielen mukaan. Ikää on se 17 vuotta tällä hetkellä ja näistä oon harrastuksiin käyttänyt jonkun 6-7 vuotta. Että en oikeastaan ole edes harrastanut paljo mitään. Ensimmäinen harrastus, mitä tein muutaman vuoden ajan, oli näytteleminen. Meidän syrjäkylän koululla kävi näytelmän opettaja, jonka avulla tehtiin aina näytelmiä. En edes muista niitä kaikkia mitä tehtiin, mutta se oli ihan ok harrastus silloin. Enää en varmaan lavalle suostuisi menemään, jännitän niin paljon sitä, kun ihmiset katsovat. Silloin oli ihana tunne, kun muisti vuorosanat ulkoa, mitä tuli sanoa ja milloin tuli sanoa. Jos jotain opin siellä, opin heittäytymään paljon enemmän. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa. Painosanalla surutonta.
kuva täältä

Näyttelemisen ohella, joskus viidennen luokan aikaan, pelasin myös lentopalloa. Kyseessä oli puhtaasti harrastejoukkue, joka kokoontui aina pelailemaan, olemaan yhdessä. Ikähaarukkakin oli melko suuri, oli tyttöjä ja poikia. Mutta ihan hauskaa siellä oli. Tosin, ei enää kyllä uskoisi että olen joskus pelannut, taidot on niin ruosteessa kuin vain voi olla. Lentopallo ei vain ollut sitten minun juttu, olisin sitä kyllä jatkanut jos se olisi tuntunut oikealta. 
lentopallo

Kuudennen luokan alussa aloitin voimistelullisen tanssin. Sitä harrastin yhteensä kaksi vuotta, kuudennen ja kahdeksannen. En siitäkään innostunut niin kovasti kuin olisin toivonut. Olihan se hauskaa olla yhdessä ihmisten kanssa, sekä harjoitella kevät-/jouluesiintymistä varten. En kuitenkaan saanut siitä sellaista tunnetta, mitä halusin. Kerran viikossa harjoittelu oli mielestäni liian vähän, tahdoin vain tanssia. Myös se painoi päälle, kun en vain venynyt tarpeeksi. Vaikka venyttelin ahkerasti, venymiseni oli todella huonoa, joten jo se laski motivaatiota reilusti. En kuitenkaan kadu yhtään näitä vuosia, jotka tanssin parissa kerkesin viettää. Tanssi ei vain ollut minun juttuni. Paras esitys, omasta mielestäni, meillä oli silloin kun olin kahdeksannen luokan kevättä viettämässä. Pink panther musiikin tahtiin siellä sitten lavalla esiinnyttiin. Se oli mielestäni paras esitys meiltä koskaan. 
kuva täältä

Yhdeksännen luokan sekä lukion ensimmäisen pidin kokonaan harrastuksettomana. Halusin keskittyä kouluun. Halusin ysiluokalla saada mahdollisimman hyvän todistuksen, jotta olisi hyvä jatko-opintokelpoisuus. Lukion ekan taas halusin käyttää siihen, että saan lukio-opinnot käyntiin. Lukion ykkösellä, talvella, sain päähäni idean, että olisi siistiä aloittaa jääkiekko. Kun muut kuulivat tästä, alkoi tietenkin se kauhea vittuilu ja naureskelu, etten minä sitä voisi aloittaa. Silloin se tuntui itsestäkin ihan mahdottomalle ajatukselle, sillä ei oikein ollut sellaista joukkuetta johon voisin mennä pelaamaan. Sitten kuulin, että muutkin tytöt haluaisivat aloittaa pelaamisen. Muutama tyttö sitten aloitti keräämään ihmisiä kasaan, hankkimaan valmentajaa ja muutenkin pistämään tämän aluilleen. Syyskuussa 2012 sitten aloitti ihan upouusi tyttöjoukkue. KK-81 Kimulit, täyttä rakkautta alusta loppuun. Tosin, vielä ei oo minun kohdalle loppu tullut, pian päästään jo taas jäille! Meidän joukkuehenki on aivan mahtava, kaikkea kokeillaan yhdessä ja jos joku epäonnistuu, kannustetaan kovemmin. Meidän koutsitkin on aivan huippuja! 

Ensimmäinen vuosi vain periaatteessa vain harjoiteltiin ja opeteltiin perusjuttuja, syöttelyä, jarrutuksia, liikkeellelähtöä, rynnimistä sun muuta. Pelattiin harjotuspelejä e-junioreita vastaan, jotta saataisiin kokemusta, mitä on pelaaminen on. Kolme kertaa pelattiin vastakkain 1:1:1 tuloksilla, eli yksi voitto, yksi häviö ja yksi tasuri. Oli huippua. Nyt sitten onkin haaveena, että jos meidät otettaisiin johonkin sarjaan pelaamaan täksi kaudeksi. Meidän joukkue on paras, ikähaarukka on -98-95. Ja kaikki tulee keskenään toimeen. Oon tutustunut siellä paremmin pariin tyttöön ja voi herranjestas että he ovat aivan ihania! Terve vaa starwars jos luet tätä ;--) 
jääkiekko

xoxo, Annu 

ps. Anteeks, kuvat on vähä erikokoisia, kun en jaksanut rueta muokkaamaan kaikista samankokoisia!

4.8.2013

Toivepostaus: Ihonhoito & meikkaus

Aattelin ajastella teille mun reissun ajaksi tän toivepostauksen. Joku ano toivoi postausta siitä, miten hoidan ihoani ja miten meikkaan. Meikkaan oikeastaan melko harvoin, koulussa käytän meikkiä silloin jos laitan piilarit, tai jos on joku juhla (jolloin minulla on luultavasti piilarit..). Enkä muutenkaan edes laita meikkiä paljoa, meikkaamisesta ei vaan oo vieläkään tullut "mun juttu". Ensinnäkin, käytän mieluummin kouluaamuina aikaa nukkumiseen, enkä meikkaamiseen. Miksi? Koska tykkään nukkua ja mulle on normaalia olla ilman meikkiä. Enemmän ihmiset sillon tuijottaa kun meikkaan.

rasvat
Meikin alle tai muuten vain käytän näitä rasvoja. Dermosen classic body lotionia käytän lähinnä pelkästään meikin alle, se kosteuttaa hyvin ja meikkivoide levittyy tasaisemmin. Acnicyl everyday cream on silloin käytössä kun ihossa on epäpuhtauksia. Itselläni se on ainakin toiminut pienten epäpuhtauksien pois saamiseen. Ja kyllähän se auttaa kun se kosteuttaa ja desinfioi ihoa. Sitten tuota Avonin Strawberry & Guava body conditioningia käytän yleensä saunan jälkeen tai silloin kun iho tuntuu kuivalle. Tuoksu on miellyttävä ja tykkään muutenkin siitä. Tämäkin kosteuttaa hyvin.
meikkivoiteet
Meikkivoiteina mulla on Lumenen Natural Code sävy 11 sekä kanarialta ostettu Justy(?) cosmetic merkkinen meikkivoide. Meikkivoiteet kestää mulla ihan älyttömän kauan kun en tosiaan meikkaa kovin paljoa enkä sitä meikkivoidettakaan tunge sentin mittaista kerrosta siihen päälle. Yleensä ostan aina, siis ihan aina, uuden meikkivoiteen kesän lopulla, jolloin rusketusta on. Ikinä en muista, että pitäisi ostaa sitten vähän erisävyistä, sillä talvella olen kuin albiino. Olen kuitenkin vaalentanut meikkivoidetta sekoittamalla sitä rasvaan, jolloin siitä tulee myös ohuempaa ja luonnollisemman näköistä. 
puuteri
Puuterin on toiminut jo useamman vuoden ajan Lumenen Matte Powder Foundation sävy 20. Oon tykännyt tästä ihan hirveesti, nimittäin tätä ei tarvitse paljoa laittaa, joten tämäkin kestää pitkään. Välillä meikkivoiteen voi jättää pois alta, jos tuntuu, että riittää kevyempi meikki. Tämä Lumenen puuteri onkin käsitykseni mukaan meikkivoide&puuteri. Tai ainakin jotain sen tapaista. 
ripsarit
Ripsiväreinä toimivat Rimmelin Glam'eyes day 2 night mascara  sekä Maybellinen One by one volym' express. Näistäkin tykkään molemmista, mutta tuo Rimmelin on mielestäni parempi, sillä siinä saa ns. kahdella eri harjalla laittaa ripsiväriä. Sillä harjalla, josta tulee vähemmän väriä, laitan yleensä ensimmäisen kerroksen, joten saan ripset eroteltua eivätkä ne paakkuunnu niin helposti kun vedän toisen kerroksen sillä harjalla, jolla tulee enemmän ripsiväriä. Minulta tosin alkaa uhkaavasti olla lopussa nämä ripsivärit, joten mitä ripsivärejä te suosittelette? Mielellään ei-vedenkestäviä sekä sellainen harjaosa, ettei varmasti jää paakkuja. 

xoxo, Annu

2.8.2013

We're young, we're free



Viime viikolla oli ne aivan ihanat muutamat hellepäivät ja silloin mä vietinkin paljon aikaa ulkona. Käytin myös ensimmäistä kertaa kanarialta ostettua kukkamekkoa. Viime viikolla myös oli ne Viljo-viljelijän konemessut, jossa sitten joukkueen kanssa oltiin töissä. Siellä ahkerana lippuja myytiin ja omasta mielestä se oli ihan helppoa. Kuvituksena toimii nyt muutamia aiheeseen liittyviä kuvia. Saatiin sieltä tuommoiset hienot t-paidat, jotka päällä sitten siellä myyntikopissa istuttiin, tosin paidat tuli vasta hieman työvuoron alun jälkeen, mutta ei se haitannut. Huomenna tosiaan on lähtö Lohjalle ja mietin tässä, että pitäisikö pistää taas vaihtelun vuoksi kysymyspostausta tulemaan. Miten on, teenkö kysymyspostauksen vai en?

1kollaasi
1kollaasi1
1kollaasi2
1kollaasi3
1kollaasi4

xoxo, Annu

1.8.2013

Vieremä hoodz

Kotiin selvitty hengissä Vieremältä. Oli kyllä ihan mukavaa olla keskellä ei mitään, siellä ei pahemmin kenttiä puhelimeen löytynyt, ihana rauhallisuus ja muutenkin. Hirveesti oli eläimiä, oli ammuja, heppoja, pupuja, koiria ja kisuja. Mä tykkäsin. Tosin hevosen selkään mua ei vielä saatu, mutta en tiiä, että jos vielä joskus uskaltaisin hevosen selkään nousta. Heppakuvia kamerasta löytyy noin reilu sata, joten en taida kaikkia niitä tunkea tähän postaukseen. Tiistaina grillattiin täytettyjä herkkusieniä, perunoita, makkaraa ja maissia. Oli tosi hyvää, namnam♥ Tänään vuorossa olisi sitten hieman siivoilua, pakkailua ja jos kaveria näkisi illemmasta. Huomenna pitää sitten varmaan henkisesti valmistautua lähtöön, sillä lauantaiaamuna on nokka kohti Lohjaa ja siellä muutama päivä sitten meneekin. Koulutkin alkaa kohta ja tuntuu etten oo saanut mitään aikaiseksi koko kesälomalla. No pikkuvikoja, kirjotuksiin kun on jo aloitettu niin jotain hyvää. Pistän tähän nyt muutaman kuvan tuolta Vieremän reissulta ja toivon että kerkeen huomenna vielä tulla päivittelemään blogia kun sitten taas on muutaman päivän hiljaisuutta luvassa.

1
2
3
4
5
Mun heppatyttö95♥
6
9
7
10

xoxo, Annu