31.10.2013

Life is too short to be miserable



En tiedä, olenko missään vaiheessa tämän blogin aikana valittanu polvestani tai tarkemmin siitä puhunut. Kaikki säätäminen alkoi 2009 tammikuussa, kun tyylikkäästi kaaduin portaissa. Kyynärsauvat noin viikon ajaksi ja buranaa ja that's it. Polvi oli ihan ok kunnossa sen jälkeen, välillä vähän vihloi, mutta ei muuta. Lokakuussa 2011 sain taas kepit, vihlonta vain paheni. Nyt tässä parin vuoden aikana vihlonta on tullut pahemmaksi, tulee 1-2 viikon ajanjaksoja, jolloin joka päivä koskee. Juuri nyt olen taas selättänyt yhden tällaisen vaiheen. Tällä kertaa kipua kesti noin 1,5 viikkoa. Kyynärsauvojen kanssa tuli taas viikko käveltyä.

amaisema2011

Turhauttavinta oli se, että lääkärit uskoivat vian olevan luussa, joten minut aina laitettiin röntgenkuvauksiin. Vika ei siellä ollut. Eilen sitten kävin koululääkärillä, joka antoi kerrankin jotain konkreettista, mikä polvessani on. Tähän on "diagnosoitu" aiemmin Osgood-Slatterin tauti ja liian löysät nivelet polvilumpion ympärillä. Mikään ei kuitenkaan ole ollut oikea diagnoosi. Nyt sitten tähän diagnosoitiin kondromalasia ja sain kuntoutusohjeet. Kuntoutus kestää useita kuukausia, mutta pääasia on se, että jääkiekkoa ei tarvitse lopettaa. Lääkäri sanoi, että silloin kun on tämä "kipukausi" menossa, niin silloin pitää ottaa rauhallisemmin. En myöskään saa enää tehdä jalkaprässiä, sillä siinä jalka tekee juuri sitä liikettä joka sattuu. Pitkään istuminenkin on tuskaa, sillä jos jalka on pitkään 90 asteen kulmassa niin kipua alkaa tuntua. Nyt sitten kipulääkkeiden ja kuntoutuksen voimalla eteenpäin. Parasta tietenkin toivotaan ja motivaatio kuntoutukseen on suuri.

annuvanha

Kuvat ei liity aiheeseen, enkä oikein tiedä miksi edes kerroin tästä tänne. Oli vain pakko päästä purkamaan ajatukset jonnekin, kun tämän kanssa on saanut tapella jo useamman vuoden ajan. Harva tietää sitä helpotuksen tunnetta, kun annetaan diagnoosi ja ohjeet miten tulee toimia. Kiitos kaikille korkeimmille voimille ihan oikeesti. Yks asia on taas selvitetty, muutama vielä jäljellä.

xoxo, Annu

20.10.2013

Hockey is not a game, it is a lifestyle

Eilen, eli lauantaina, meillä oli tyttöjen kanssa ensimmäinen turnaus naisten sarjassa. Ei luoja että mä oon ylpee meistä, saatiin koko kauden tavoite toteutettua ekassa pelissä! Meillä naisten sarjassahan pelit menee siten, että on aina kaksi peliä yhdessä turnauksessa. Peliaika 2x20 ja aika on jatkuva. Oli hauskaa, vaikka välillä meinas vähä hikee pukata päälle, kun pelattiin kolmella pakilla ja itse välillä olin oikeassa laidassa hyökkäämässä. Pelit meni hyvin, ottaen huomioon että oltais voitu hävitä pahemminkin. 12-1 ja 6-1 on lopputulokset ja kauden tavoite tuli kaksinkertaistettua. Meidän valmentaja sanoi, että tälle kaudelle tavoitteena on yksi maali. Tehtiin molemmissa peleissä yksi maali joten tavoitteet saavutettu ensimmäisessä turnauksessa! Seuraava turnaus onkin sitten joulukuussa joten tässä kerkeää vielä saada jotain kehitystä aikaiseksi. Me ollaan tiimi, joukkue♥ Niinkuin Cheek sanoo "kyyneleitä, verta, hikee, loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen".
annu
annuajaa
kuva

Kuvat ei nyt taas oikein liity mitenkään aiheeseen, mutta sehän ei menoa haittaa.
xoxo, Annu

8.10.2013

Life goes on

Blogi vietti kuukauden hiljaiseloa, johtuen yo-kirjoituksista ja sen jälkeen heti alkaneesta koeviikosta. Toisaalta, ei minulla rehellisesti ole edes ollut energiaa tulla kirjoittamaan tänne. Tällä hetkellä ainoa "fiksu" tekeminen elämässäni on jääkiekko & sali. Jos en menisi hallille reeneihin tai katsomaan pelejä, istuisin vain kotona ja katsoisin One Tree Hilliä. Voisin tosiaankin kehitellä jotain oikeata elämää itselleni. Ensi viikolla on syysloma, ei suunnitelmia tai mitään. Monet lähtee perjantaina juomaan, itse luultavasti olen kuskina silloin, jotta jaksan mennä lauantaina kahvilavuoroon jäähallille. Sen jälkeen jos edustuksen pelin jäisi katsomaan ja sitten taas vaihteeksi OTH.. Niin se elämän hankkiminen olis kyllä ihan hyvä vaihtoehto. Ei tässäkään tekstissä oikein ole mitään järkeä, ajattelin vain vihdoin ja viimein aukaista bloggerin ja vähän päivittää kuulumisia. En ole edes muiden blogeja jaksanut pahemmin seurailla tässä kuukauden aikana. Jospa tää tästä nyt alkaa helpottaa, tosin jääkiekkokausi kun on alkanut niin mun puolet elämästä menee hallilla, enkä mä siellä kameraa koskaan pidä mukana. No, sen näkee sitten.

kuva
pain

no pain, no gain

Love, Annu